.

Pitkä hiljaisuus takana, enkä lupaa mitään jatkosta. Mutta tämän tulin huikkaamaan: tiikerikissamme Elias palaa huomenna kotiin! Eikä se olekaan mikä tahansa kotiinpaluu, vaan yli kuusikuukautisen karkureissun päätös!

Tervetuloa, kissapoika! Saat Shebaa ja silityksiä niin paljon kuin haluat!

En aio nillittää siitä, että telkkarista ei ole ikuisuuksiin tullut mitään muuta kuin olympialaisia (kiitän vain hiljaa siitä, että hyllystä löytyy muutama hyvä dvd-boksi). Sitä vaan kysyn, että miksi urheiluselostajien täytyy toistaa kaikki? Kaikki toistaa? "Ei riitä Ruuskasta vastaan, ei riitä Ruuskasta vastaan, EI RIITÄ RUUSKASTA VASTAAN!"

Kiitos tästä, YLE! Yli neljäsataa tuntia toistoa!

Olen toivottoman epäpenkkiurheilullinen...

Heti juhannuksen jälkeen voi alkaa jännittää, koska ensimmäinen synkistelijä huokaisee syksyn lähestyvän. Tänä vuonna ei tarvinnut kauaa odotella: kun kalenteriin rapsahti elokuun ensimmäinen päivä, kuulutti jo eräs Facebook-kamu arjen ja SYKSYN alkaneen. Notta terve!

 Meillä oli päiväkerhossa seinällä sellainen vuodenaikakello, jossa luki TALVI, KEVÄT, KESÄ, SYKSY. Ainakin silloin kultaisella 80-luvulla kesään kuuluivat kesä-, heinä- ja elokuu. Mutta vuosi toisensa jälkeen syysihmiset yrittävät ryöstää yhden kolmasosan kesästä! Kohtuutonta! Vastustan! Aloittakaa vaan arki, työt, jumppa, kansalaisopiston runopiiri ja karppaaminen, mutta kesää ette voi lopettaa! Sitä on vielä jäljellä, kysykää vaikka Mambalta!

Kun viikko sitten palasimme kesäreissuiltamme, oli naapuriin ilmestynyt uusi perhe. Menneen viikon aikana en onnistunut kertaakaan esiintymään uusille naapureilleni järjellisissä vaatteissa. Sen sijaan olen hiippaillut pihalla mm. miehen vanhassa jättiläisteepaidassa, maaliin tahriutuneissa 90-luvun verkkareissa ja yöpuvussa (puolenpäivän aikoihin). Mistä tämä kertoo...? Normaalien vaatteiden puutteesta? Vai täydellisestä metsittymisestä mökkiolosuhteissa? Onko syytä palata erakoksi saareen, vai pitääkö alkaa piileskellä sisätiloissa?

Miten te sen teette, äitibloggarit tai lapselliset bloggarit? Mistä te revitte sen ajan, jolla raapustelette tekstejä ja latailette kuvia tänne blogossfääriin? En edes kuvitellut, että kirjoitan äitiyslomalla väitöskirjan - mutta luulisi, että blogin päivittäminen ei ole liikaa vaadittu. Vaan tuntuupa olevan! Päivät valuvat läpi sormien kuin hieno hiekka uimarannalla. Suih, ja taas on kuukausi mennyt. Ja tällä tontilla viipyy hiljaisuus. Mutta nyt nappaan itseäni niskasta kiinni ja ryhdyn taas naputtelemaan. Vaikka sitten harvakseltaan, mutta kunhan en anna näppiksen vaieta kokonaan! Polkaisen Jopon taas käyntiin.

Ja vielä: sen kummemmin vaalitaistoon osallistumatta, TÄMÄ oli hieno!

Muistanko väärin, vai onko näiden vaalien huumassa tapahtunut enemmmän poliittisia kaapistatuloja (vai pitäisikö sanoa kopistatuloja?) kuin ennen? Vai onko kaikki vain Naamakirjan luomaa harhaa? Kovasti on kuitenkin ihmisillä tarve liputtaa jommankumman ehdokkaan puolesta ja jopa ärhennellä oman ehdokkaansa paremmuudesta.

Perjantai-illan baarikeikalla sliipattu villapaitamies lähestyi seuruettamme ja kysyi, saako tiedustella, kumpaa aiomme äänestää. Tapahtuiko tälläista 6 vuotta sitten? Tai 12? Can't remember.

Kävin äänestämässä, ja lähtiessä kysyin äänestysvinkkiä melkein nelikuiselta. "Haa-haa-haa", hän jokelsi.

Kisakatsomo pystyyn, katsotaan kuinka käy!